Jouni Hynysen mukaan Kotiteollisuudessa on tarkat säännöt oluesta nauttimiseen

Kotiteollisuus-yhtyeen laulajan, kirjailija Jouni Hynysen Hummer seisoo Sinebrychoffin panimon parkkipaikalla Keravalla.

Hynynen ei tänään aja itse, sillä hän ei ole poikkeuksellisen työtehtävänsä takia ajokunnossa, kun kotiinpaluun aika on.

Hynysen ja hänen bändikaverinsa, rumpali Jari Sinkkosen ja basisti Janne Hongiston, tehtävänä on vetää viimeiset linjaukset uuden Koff Rock -oluen maun ja koostumuksen suhteen.

Ihan niin kuin musiikki ja kirjat, myös olut on Hynyselle kutsumus.

”Olut on ollut lempituote ihan pennusta lähtien. Tai pennusta ja pennusta. Olin kyllä täysi-ikäinen, kun aloitin sen juomisen. Aika myöhään aloitin läträämisen”, hän kertoo.

”On sitä sen jälkeen tullut muutama litra juotua.”

Panimossa Kotiteollisuuden miehet saavat heille nimikoidut valkoiset takit. 1990-luvun alkupuolelta lähtien toisensa tunteneet lappeenrantalaiset suoltavat huumoria jatkuvasti. Äkkiä takista tulee mieleen, että nyt voi sitten esiintyä valelääkärinä.

”Vale-gynekologina”, tarkentaa joku.

Mutta se ura saa nyt odottaa. On aika siirtyä hommiin panimomestarien kanssa.

Koff Rockin valmistuksesta ja kehityksestä vastaavat Harry Berg, Antti Vilpponen ja Heikki Vuokko ovat järjestäneet Kotiteollisuuden jäsenille neljä olutlasia vierekkäin. Lasit ovat puolillaan, tässä vaiheessa ne on nimetty neutraalisti: A, B, C ja D.

Lasien sisältö on perua yhtyeen edellisestä vierailusta. Silloin on määritelty panimomestarien kanssa se makumaailma, johon Kotiteollisuuden nimikko-olut Koff Rock perustuu.

Laboratoriomaisen huoneen kunniataulu herättää Hynysessä hilpeyttä:

”Vuoden maistaja. En tiedä olisinko mielissäni tuosta.”

”Se on haluttu titteli”, Berg sanoo.

”Uskon sen, mutta…”

”Sie oot Jouni Vuosien maistaja”, Sinkkonen toteaa.

Se on toki totta. Hynynen nauttii maineesta yhtenä suomirockin jättiläisenä. Kun 1980-luvulla olutpullot kilisivät Juicen, Eppujen ja Popedan keikkabusseissa, sama soundi on osa Kotiteollisuuden keikka-arkea.

Kun Hynynen menee baariin, juoman tarjoajia riittää.

Hynysen maine innoittaa sanailuun bändin keskuudessa. Kun Hongisto nuuhkaisee ensimmäistä lasia, kommentti on yhdistelmä aistianalyysiä ja vinoilua.

”Tämä tuoksuukin paljon freshimmältä kuin Jounin suu jonain aamuina.”

Sitten maistetaan. Hynynen epäilee, ettei erota juomia toisistaan, mutta on jo parin lasin jälkeen eri mieltä.

Seurue hiljenee. Kotiteollisuus maiskuttaa ja tekee merkintöjä toisella puolella huonetta kuin panimomestarit.

”Periaatteessa kaikki toimivat”, Hynynen kehaisee.

”B, C ja D”, Sinkkonen rajaa.

A on siis ulkona jatkosta. Se on kuulemma liiankin helppo.

Sinebrychoffin oluttiimiläiset kertovat, että maistelussa ylipäätään on haastavaa se, että pienissä annoksissa tulee suosittua voimakkaampia makuja kuin jos joisi enemmän.

Oluen väristä Kotiteollisuus pääsee nopeasti sopuun. Tumma miellyttää kaikkia. Myös maun suhteen valikoima pienenee: loppusuoralle pääsevät C ja D.  Niiden välinen ero on humalan määrässä, D:ssä on enemmän.

”Kompromissi voitaisiin hakea C:n ja D:n välistä. Kun on samat raaka-aineet, niitä voi helposti sekoittaa”, Vuokko ehdottaa.

Bändi nyökkää. Valinta on tehty.

Maistelun jälkeen Kotiteollisuus pääsee kierrokselle panimoon. Hynyselle paikka tosin on tuttu jo vuosien takaa.

”Olin rakentamassa tätä vuosina 1991 ja 1992. Kuurasin panimopuolen hitsaussaumoja ja kaikkea sellaista”, hän muistelee.

Valtavien olutsäiliöiden keskellä isokokoiset Kotiteollisuuden miehetkin näyttävät pieniltä. Loputon olutannos on tietysti fantastinen ajatus:

”Tuosta hana auki ja suu auki alle”, Hongisto maalailee.

Kun Hynynen hieman vakavoituu, hän erottaa maineen ja todellisuuden: Kotiteollisuus käyttää alkoholia harkiten.

Vuosien harjoittelu on taannut eri tilanteisiin sopivat annosteluohjeet.

”Treeneissä ei saa ottaa liikaa, muuten ei tule soittohommista mitään. Mutta pieni sievä, hyväntuulinen hönö. Sellainen kahden, kolmen oluen. Niin, että tekee mieli halailla kaikkia”, Hynynen kuvailee.

Keikkamatkoilla oluen juonti aloitetaan yleensä vasta illalla. Jos bussissa tissuttaa koko päivän, myöhäinen keikka tulee vedettyä löysästi – ja löysähän Kotiteollisuus ei ole.

Tuoppeja eteen kantaville faneille Hynysellä on yksi pyyntö – kysykää ensin.

”Ystävällistä olisi kysyä, maistuuko. Yleensä tuote vain tuodaan eteen – ja siinä tulee seura mukana. Aina sitä ihmisten avautumista ei kaipaa”, hän sanoo.

”Kaverien kanssa on mukava juoda porukassa, mutta joskus haluaa nauttia tuopillisen ihan yksin. Tietenkin rokkitilanteissa, keikoilla tarjoajia on paljon.”

Ernest Hemingwayn kuuluisaa ”Kirjoita kännissä, editoi selvänä” -metodia Hynynen ei noudata. Kirjoittaa hän sitten vihaista kolumnia, velmua kirjaa, herkkää tai ankaraa laulutekstiä, kaikki syntyvät selvin päin.

”Luomistyön teen selvin päin, mutta teen kyllä väli-irtiottoja. Kun tunnen saaneeni jotain aikaiseksi, niin saattaa mennä yksi ilta fiilistellessä ja röpötellessä.”

Ja nyt kelpaa fiilistellä. Kotiteollisuudelle annetaan puolentoista litran tuoppi – ja siihen kaadetaan olutta suoraan valtavasta säiliöstä. Vaahtoa tarttuu partaan, hymy leviää kasvoille – ja jutut paranevat entisestään.

”Siinä meillä onnellinen panimomestari”, Hynynen sanoo myhäilevästä Sinkkosesta.

Panimoon tutustumisen aikana keittiössä on ahkeroitu. On tehty C:n ja D:n sekoitus. Nyt sitä saa jo hanasta.

Ja saman tien upouutta Kotiteollisuus Koff Rockia pääsee maistamaan myös sellaisissa kesäisissä tunnelmissa, missä monet sitä tulevat juomaan. On hampurilaisia, makkaroita ja muuta kesäistä grilliruokaa, joka pelaa hyvin yhteen oluen kanssa.

Hynynen sanoo suoraan, ettei ole yleensä mikään kulinaristi. Mutta nyt hän suorastaan innostuu.

”Viineistä en pidä, vaikka niitä sujuvasti juonkin. Oluessa on lager-osastolla ollut joskus aika sama, mitä juon. Enkä osaa ajatella, mikä olut käy minkä ruuan kanssa. Mutta nämä sopivat hyvin yhteen! Putoavat kivuttomasti. Tässä on tosiaan ajateltu festariruokajuttuja – meidän olut sopii niiden kanssa oikein mainiosti.”

Ennen kesän festareita Kotiteollisuus sulkeutuu studioon. Uusi levy tehdään kevään aikana.

Kesällä kelpaa sitten fiilistellä. On uudet laulut purkissa – ja oma olut tölkissä.

 

KOFF ROCK JA ROCK THE BEACH SOPIVAT YHTEEN

Ensi kesän kovimmaksi festariksi on vahvasti ehdolla Rock The Beach. Helsingissä esiintyy 26., 28. ja 29. kesäkuuta suuri joukko rockin raskainta sarjaa.

Juhannuksen jälkeen kesän sound­trackia Helsinkiin takovat muun muassa Green Day, Rammstein, 30 Seconds To Mars, Queens Of The Stone Age – sekä Kotiteollisuus.

”Maailmanluokan artistien tähdittämä Rock The Beach muuttaa Hietaniemen uimarannan festivaaliksi, joka on rento kaupunkijuhla ja beach party, moderni ja sivistynyt rock-juhla”, Dave Bertenyi sanoo.

Bertenyi työskentelee tapahtuman järjestävässä Live Nation -yhtiössä tittelillä marketing partnership manager. Niinpä juuri hänen tehtävänsä on pitää yhteyksiä Sinebrychoffin suuntaan.

Sattuikin eräänä päivänä, että Koff-oluen tuotepäällikkö Harri Rantala ja Dave juttelivat.

”Taisi Harri jotain oluesta mainita ja minä Rock The Beachista. Ihmeitä siis tapahtuu”, Bertenyi naurahtaa.

Kotiteollisuuden Koff Rock näkyy hyvin Rock The Beachissa. Bertenyi pitää yhteistyöstä Koffin kanssa.

”Asiakkaat saavat vastinetta niin bändien kuin tuotteidenkin muodossa eikä tarvitse miettiä, mitä kuraa sitä mukiin tulikaan. Vaikka Koff on ollut ennenkin todella raflaava tuote tapahtumissamme, niin uusi Koff Rock on nyrkki silmään Rock The Beachiin. Onhan niissä nimissäkin jo sukulaisuus”, Bertenyi sanoo.

Kesää kannattaa siis odottaa. Silloin Suomi saa sekä uuden rock-oluen – että uuden rock-festivaalin.

(Juttu on ilmestynyt Niki 01/13)

(Visited 110 times, 1 visits today)
Jutun aihesanat: